Ysittärien hieno kasvutarina

Minun on pitänyt loppukesän aikana monta kertaa kirjoittaa Pesä Ysien kaudesta naisten Superpesiksessä, mutta kiireiden vuoksi asia on jäänyt. Tämän viikon pelaajasiirtouutisen myötä tuli aika viimeinkin toimia.

Kimmoke siihen, että nyt jotain asiasta kirjoitan tuli Marianne Roihan alkuviikosta julkaistuun siirtoon Joensuun Mailaan, joka nousi juuri hienosti Superpesikseen. Ilmeisesti pakettiin liittyivät opiskelukuviot, jotka ovat siellä pari piirua paremmalla tolalla. Teknillinen Yliopisto on Lappeenrannalle ja koko Etelä-Karjalalle elintärkeä asia, mutta urheilun suhteen esimerkiksi opettaja- ja liikunta-alojen koulutuksen puute vie nuoria hyvässä iässä olevia urheilijoita muualle. Mutta se on tässä sivujuonne.

Ysien kausi päättyi yhdeksänteen sijaan. Pistesaalis riitti reilusti säilymiseen ja jäi niukasti pudotupelipaikasta. Päätösottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa joukkueen kapteeni Roiha puhui silminnähden tunteet pinnassa isosta kuvasta ja tilanteesta, jossa Pesä Ysit kauteen valmistautumisen aloitti:

"Tämä oli hieno tarina syksystä lähtien. Kaikki sai tehdä, onnistua, epäonnistua ja ennen kaikkea pelata. Hyvä maku tästä kaudesta jäi kuitenkin."

Niin, kovin usein ei pudotuspeleistä pihalle jääneen joukkueen pelaajan suusta vastaavaa kuule, mutta tällä kertaa jokainen sana oli helppo ostaa. Yseillä ei ollut viime syksynä joukkuetta, ei rahaa, ei valmennusta, ei oikein mitään. Rahaa ei ole vieläkään, mutta muut kohdat pitkien talvikuukausien aikana pelinjohtaja/toiminnanjohtaja Ville Lantan ohjaamana tulivat siihen kuntoon, että Superpesikseen osallistuminen oli realistista ja mahdollista.

Lantta mainitsi jossain kohtaa kesää, ettei tämän halvemmalla joukkueella Superpesiksessä pelaa kukaan. Kenties tämä on syy miksi Yseistä tuli joukkue. Oli yhteiset haasteet. Oli paljon samassa tilanteessa olevia pelaajia, jotka halusivat ison vastuun ja seuraavan stepin urallaan. Ei ollut odotuksia menestyksestä, mutta oli mahdollisuus tehdä jotain hyvää. Kun jätetään ylenmääräinen urheiluromantiikka pois laskuista, niin juuri paljon parempaan ei kauden 2019 joukkueella pystynyt.

Ysien tulevaisuudesta ei tässä kohtaa vielä uskalla paljon sanoa, mutta sen mennyt kesä osoitti, että rungossa on potentiaalia, myös ilman Roihaa. Parilla täsmähankinnalla joukkue pystyy kasvamaan 1-2 vuoden sisällä helposti pudotuspelijoukkueeksi ja kenties jopa keskiryhmään. Isoin kysymysmerkki niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä on talous.

Lappeenrannasta löytyy naisten Superpesiksen ystäviä. Heitä oli menestysvuosina paljon, jolloin joka vuosi mitalipelit olivat realistinen tavoite ja ryhmästä löytyi Henna Kytösalmen, Marjukka Urpelaisen ja Jonna Mäkelän kaltaisia pelaajia, jotka haastoivat tasapäisesti valtakunnan parhaat pelaajat. Useamman välivuoden jälkeen Vanhan kentän yleisömäärä (aiemmin toki myös Kisapuiston) on tippunut alas. Seuran haaste on herättää nämä nukkuvat ja todennäköisesti se vaatii realistisen menestysnäkymän avautumista uudelleen. Seuralle on iso arvo pelata vuodesta toiseen pääsarjaa uskottavalla tavalla, mutta satunnaiselle katsojalle se ei näyttäydy saavutuksena. Se näyttää selviytymiseltä. Ymmärtääkseni Ysit tulee tekemään vaikeiden vuosien jälkeen pienen positiivisen tuloksen, mutta yksi vuosi ei isoa kuvaa muuta. Taloudessa on oikaistavaa, mutta maltillisella joukkueen rakennuksella ja ydinrungon sitouttamisella pidempään projektiin myös sitä menestysnäkymää on tarjolla lähivuosille.

Roihasta kirjoitus alkoi ja siihen on hyvä myös päättää. Suurella sydämellä joukkuettaan edestä johtanut pelaaja olisi voinut osaamisensa puolesta hypätä kelkasta jo aikaisemmin, mutta hän antoi kasvattajaseuralleen kaiken mitä pystyi. Ysit ei kaadu tai nouse yhden pelaajan mukana. Lahjakkuus jalostuu ja uusia kasvoja nousee eturiviin, kunhan ympärillä on seuran ja valmennuksen puolelta siihen riittävä tuki. Siksi jään jännityksellä odottamaan mitä pelaajamarkkinoilla, valmennuspuolella ja organisaatiossa syksyn aikana tapahtuu. Näkymä urheilullisesti on nyt parempi kuin useaan vuoteen.

Ps. Essi Rytteri nousi 17-vuotiaana Ysien lukkariksi ohittamalla ykköslukkariksi hankitun Fanny Kanervan kesällä. Nousu vastuulliselle tontille ei tapahtunut antamalla, vaan Rytteri otti paikkansa. Seuratkaa häntä, sillä näin lahjakasta naispelaaja ei ole Lappeenrannassa useampaan vuoteen nähty. Pää kestää paineet, tekniikka on kunnossa ja hänellä on ikäisekseen todella paljon röyhkeyttä syöttää vääriä, asennottomia ja sotkea muutenkin vastustajien kaaripelaamista. Se on luonneasia, jota ei pelkällä harjoittelemisella saa.