Veiterä on syytön!
Jääpallon kotimaisten kenttien hallitsija on viime vuodet ollut lappeenrantalainen Veiterä. Niin pelaajamateriaali kuin organisaation toiminta hallinnosta lähtien on valtakunnan priimaa ja kun aikansa ylätasolla töitä tekee, niin se vääjäämättä alkaa tuottaa tuloksia kuin itsestään. Totuus on tietysti toisenlainen, mutta erinomaisuuden mukana tulee helppouden illuusio.
Miten Veiterä on asemansa hankkinut? Monet muistavat vanhan Maikkarilta tulleen pätkän joukkueesta, joka ei voita mitään. Silloin nuori, kokematon ja myös osaamaton ryhmä otti turpiinsa kaikilta ja rumin lukemin. Tuo sama ryhmä on muodostanut uuden tulemisen rungon.
Silti pelaajiakin tärkeämpää on hallinto. Juniorityö pysyi vaikeinakin vuosina riittävän vireänä tuottaakseen pelaajia pääsarjatasolle, mutta ilman tarkkaa taloudenpitoa ja aktiivista hallitustyötä jääpalloilulle olisi käynyt hassusti Lappeenrannassa. Nykyisin organisaatio seisoo vankalla perustalla taloudellisesti iskukykyisenä ja pystyy ylläpitämään urheilullisesti kovaa vaatimustasoa niin harjoituksissa kuin sarjassa. Sitä ylellisyyttä jääpallossa ei monella paikkakunnalla ole tarjolla.
Tätä kirjoitettaessa Veiterä on pelannut kahdeksan peliä tappioitta (seitsemän voittoa, yksi tasapeli) ja johtaa luonnollisesti Bandyliigaa. Osa otteluista on ollut tiukkoja, suurempi osa läpihuutojuttuja siinä määrin kuin miesten pääsarjaurheilussa on mahdollista. Käytännössä siis rutiinipäivä on useimmiten riittänyt voittoon ilman taikatemppuja tai taistelua verenmaku suussa. Tässä piilee Veiterä ongelma, ja koko kotimaisen pääsarjajääpallon ongelma.
Tämä hieno ja jalo laji painii osallistujakadon kanssa. Pääsarjassa pelaavat käytännössä kaikki ne, jotka siellä haluavat ja pystyvät pelaamaan. Puuttuu kilpailua, joka näkyy isoina tasoeroina sarjan kärjen (Veiterä, Narukerä, Akilles) ja häntäpään, osin jopa keskiryhmän, kanssa. Kentällä tämä näkyy siinä, että urheilullisuudesta on joidenkin kokeneempien pelimiehien kohdalla ollut varaa tinkiä. Viimeiseen asti viritettyjä urheilijoita nähdään lähinnä kärkijoukkueissa. Tämä on toki amatööripohjalta ponnistavan lajin väistämätön ydin, jota on vaikea korjata ilman suuria pelaajamassoja, käytännössä siis sisäistä kilpailua.
Veiterän ongelma ei ole Veiterä itse, vaan muut seurat. Laji tarvitsee seuratyöhön lisää laatua, lisää puhuttavia ottelutapahtumia, enemmän junioreita ja kaiken edellä mainitun natsatessa se tuo väistämättä mukanaan lisää rahaa, siis resursseja.
Jääpalloilun kohdalla olosuhdeasiaa ei voi sivuuttaa. Jääkiekon voimamiehet valtakunnan tasolla ja valtuustoissa paikallisesti jyräsivät jäähallikannan kuntoon 80-90 -luvuilla. Nyt porskuttaa jalkapallo. Uusia edustustason stadioneita on rakennettu ja siinä rinnalla harjoitusolosuhteet ovat parantuneet joka puolella. Tämä johtaa väistämättä juniorityön paranemiseen ja kenties sitä kautta säännöllisempään kansainväliseen menestykseen. Ja toisaalta tämä antaa mahdollisuuksia yritysmyyntiin, parempiin yleisömääriin ja yleensäkin asioihin, jotka kertautuvat joka puolella, positiivisesti.
Lappeenrannassa jääpallohalliasiasta on keskusteltu pitkään. Ilmeisesti kovin lähellä ratkaisua ei ole oltu, mutta tuli sitä tai ei, niin käsittämätöntä on se, ettei edes osaa katsomosta ole saatu näiden vuosien aikana katettua. Puhutaan mitättömistä euroista verrattuna jäähallin rakentamiseen tai urheilutalon remonttiin. Pesä Yseille Vanhalle kentällä sellainen taannoin saatiin pitkän odottelun jälkeen. Muut olosuhteet ovat yhtä heikolla tolalla kuin jääpalloilijoilla pukuhuonetiloja myöten.
Eikä tuota juniorityön parantamista sormia napsauttamalla tehdä. Samoista, maakunnissa vähenevistä, massoista taistelevat kaikki muutkin lajit ja ongelma on siinä mielessä urheilun yhteinen. Veiterältä(kin?) puuttuu tällä kaudella vanhimmat juniorit ja se on asia, joka on pakko saada kuntoon. Pelaajaputken pitää olla alhaalta ylös asti kunnossa. Muussa tapauksessa lopettaneita tulee väistämättä. Mutta siitä riippumatta saako Veiterä asian kuntoon tulee koko lajin löytää paikkansa, eikä jäädä odottelemaan hidasta, mutta varmaa hiipumista urheilulajien unholaan.