Liigan puolivälikatsaus
Ennen liigakauden alkua veikkasin Liigan runkosarjan jälkeistä tilannetta. Kausi on ylittänyt puolivälin (32-34 peliä per joukkue) ja on aika tarkastella missä mennään. Ja erityisesti mikä veikkauksissa on mennyt pieleen.
Tässä tämän hetken tilanne runkosarjassa (sijoitus, joukkue, pisteet) sekä suluissa oma veikkaukseni syyskuulta.
1. Kärpät 77 (1)
2. Tappara 69 (5)
3. JYP 66 (9)
4. Ilves 61 (3)
5. HIFK 60 (2)
6. KooKoo 57 (13)
7. HPK 55 (7)
8. Lukko 52 (4)
9. KalPa 43 (10)
10. Ässät 42 (11)
11. SaiPa 41 (12)
12. Jukurit 34 (15)
13. Pelicans 33 (8)
14. TPS 30 (6)
15. Sport 30 (14)
Kärppien veikkaaminen runkosarjan kärkeen ei vaatinut minkäänlaista ymmärrystä kiekosta. Materiaali on jäätävän kova ja se kesti hämmentävän hyvin jopa joulukuun maajoukkuekomennukset sekä loukkaantumiset. Lähes kaikkien muiden joukkueiden kohdalla pari kentällistä poissaoloja tarkoittaa katastrofia. Oulussa se tarkoittaa näyttöpaikkoja lahjakkaille nuorille, joita tulee putkesta ulos hurjaan tahtiin.
Epäluuloni Tapparaa kohtaan liittyi erityisesti Jukka Rautakorpeen. Taustatarinoiden perusteella oli aistittavissa leipääntymistä valmennuksen monotoniseen suorittamiseen huippulaadukkaalla materiaalilla, mutta heti kauden alussa kirvesrinnat pelasivat Liigan säväyttävintä kiekkoa nimenomaan hyökkäyssuuntaan. Tahti on niistä ajoista hiipunut, mutta tilanne on silti hyvä. Leveyttä materiaalissa riittää.
JYP on yllättänyt. Sama joukkue, joka näytti viime kaudella hitaalta, vanhalta ja väsyneeltä on ollut aivan jotain muuta. Julius Nättisen huima maalivire sekä nuorten avainhankintojen (Petrus Palmu ja Julius Honka) rooli on ollut merkittävä. Olen jutellut syksyn aikana Pekka Tirkkosen kanssa pariin otteeseen joukkueen tilanteesta ja hän on nostanut esiin perusasiat. Mitään ihmeellisen poikkeuksellista Jyväskylässä ei tehdä, vaan peruspaketti on laitettu kasaan ja jokainen pelaaja tietää täsmälleen mitä tehdä. Se tuo pelitavallista turvaa vaikeille hetkille ja se on saanut samalla viime kaudella hitaalta näyttäneet pelaajat vaikuttamaan nopeammilta. Tämä johtuu tietysti siitä, että kun ratkaisumallit ovat selkäytimessä, niin kiekko liikkuu nopeammin ja jokainen pelaaja tunnistaa tarvittavat toimenpiteet nopeammin. Tätä etua ei ole niillä ryhmillä, joilla peli on sekaisin.
Ilves on ollut odotetun hyvä, mutta Karri Kiven vaikeaa starttia harva varmaankaan näki tulevaksi. Joukkue on täynnä huipputalenttia, mutta on samalla myös hyvin nuori ja kokematon. Mikäli tuosta ydinrungosta pystytään pitämään kiinni edes niin hyvin, että lähtijöitä on luokkaa "kentällinen", niin Ilveksellä on lähivuosille huimat menestysnäkymät.
HIFK on HIFK. Kaikki mahdollinen löytyy aina Kärppien haastamiseen saakka. Hyökkäyskalusto vilisee kovia nimimiehiä, maalille on tarjolla (kunnossa ollessaan) Liigan kovin parivaljakko ja pakistossa on monipuolisuutta. Kaikki eväät mestaruuteen saakka. Silti avainasia on valmennus. Saako Pikkarainen materiaalista ne tehot irti mitä sieltä on otettavissa.
KooKoo on toinen positiivinen yllätys. Pidin joukkuetta muukalaisryhmänä, josta puuttuu punainen lanka, mutta olin täysin väärässä. Jussi Ahokas on hitsannut todella nopeasti sieltä täältä kasatun jengin yhteen ja peli näyttää raikkaalta. Libor Sulakin hankinta oli sulka toimiston hattuun. Kouvolassa haistetaan mahdollisuus menestykseen ja joukkuetta on oltu valmis vahvistamaan. Avainasiat loppukaudelle ovat maalivahtipeli sekä ykkösmiesten terveystilanne. KooKoolla ei ole kiekollisen kärjen osalta juuri särkymisvaraa.
HPK on tasan sillä paikalla tällä hetkellä, jonne heidät veikkasinkin. Optimistinen arvio pohjautui pitkälti Antti Pennasen valmennusryhmään ja pelitapaan, jotka molemmat antavat yhä kilpailuetua Liigassa. Materiaali ei ole lähelläkään Liigan kärkeä, mutta kun jokainen herra kentällä tietää mitä tehdä ja tunnistaa tilanteet, niin peli soljuu samaan tapaan kuin vuosi sitten. Toista mestaruutta ei noilla aineksilla voi mitenkään tulla (saa tulla kivittämään keväällä), mutta paikka kahdeksan parhaan joukkoon ja kenties uskottava puolivälieräsarja jotain ennakkosuosikkia vastaan kuitenkin.
Lukko on parhaillaan neljä sijaa alempana kuin veikkasin. Joukkue on arvion jälkeen jopa vahvistunut ja siltä osin Raumalla ollaan vähintään mitalin perässä. Parhaimmillaan tarjolla on finaalipaikkakin, mutta pelistä puuttuu tasaisuus. Nimistä se ei jää kiinni.
KalPa on niillä sijoilla, jonne sen ennustinkin päätyvän. Ratkaisuvoimaa hyökkäyksessä on enemmän kuin alunperin uskalsin toivoa ja joukkue on erittäin hyvä liikkumaan. Suuntaa on vaikea ennustaa.
Ässät on KalPan tapaan juuri niillä sijoilla, jonne heidät uskalsin laittaa. Siti olen yllättynyt tavasta, jolla porilaiset ovat pisteensä ansainneet. Minä odotin maalivahti Tarasovin nousevan sarjan eliittiin ennakkohehkutuksesta innostuneena, mutta sillä puolella on vielä paljon petrattavaa. Lisäksi Spinkin veljekset eivät ole osoittautuneet nappihankinnoiksi. Joukkue nojaa paljon nuorten pelaajien varaan. Aihiota hyvään lähitulevaisuuteen on olemassa. Tilannetta vaikeuttaa haastava taloustilanne uusitun jäähallin velkataakan painaessa päälle. Isoja peliliikkeitä ei ole luvassa, mikäli halli ei täyty nähtyä paremmin. Kassavirta ohjaa toimintaa tällä hetkellä.
SaiPa taistelee odotetusti paikasta kymmenen joukkoon. Peli on heitellyt koko kauden valtavasti. Lauantaina keltamustat hakivat Kuopiosta vaihteeksi hyvän esityksen jälkeen voiton. Sitä edeltäneessä viiden pelin tappioputkessa oli mukana välinpitämättömiä ja haluttomia esityksiä. Maalivahdit torjuvat voiton siellä ja toisen täällä, mutta joka ilta tarvittavaa tukea ei tule. Loukkaantumistilanne näyttelee isoa roolia loppukauden aikana. Zaborskyn kaltaisia tekijöitä ei sairastuvalle ole varaa menettää. Tilalle ei ole ketään. Ja suurimman haasteen tämän kauden menestyksestä ottaa valmennus, jonka on löydettävä peliin toisteisuutta ja tasaisuutta.
Jukureita veikkasin sarjan viimeiseksi. Positiivisen alun jälkeen suunta on ollut vahvasti pohjaa kohti ja nykytahdilla sija 15 odottaa. Joukkueessa on useita nuoria lahjakkaita pelaajia, joiden parhaat vuodet yhdessä (tai jossain muualla) odottavat 2-3 vuoden päästä. Tätä kautta ei pelasta enää mikään.
Pelicansia veikkasin runkosarjan kahdeksanneksi, mutta lahtelainen tivoli on pyöräyttänyt joukkueen taistelemaan sarjataulukon häntään. Se tiedettiin etukäteen, että puolustuksen isoja menetyksiä (Kaski ja Kousa) ei paikattu millään uskottavalla tavalla. Tämä on jättänyt armottoman jälkensä ylivoimapeliin, pelin avaamiseen ja yleensäkin koko pelaamisen rytmiin. Hyökkäys tarjoaa riittävästi mahdollisuuksia kohtuulliseen menestykseen runkosarjassa. Tomi Karhunen tarjosi sitä samaa maalilla, kunnes lähti muille maille. Tästä tuli välikausi.
TPS:n suhteen olin täysin metsikössä. Kuvittelin kovapalkkaisten avainpelaajien syttyvän vielä soihtua kantamaan, mutta kaikki on mennyt alusta lähtien metsikköön. Lauri Pajuniemi on kauden nimi ja pelaa itselleen loistavaa tulevaisuutta. Turussa kaukalotapahtumia kiinnostavampaa on hallinto sekä urheilupuolen organisointi. Rauli Urama tulee liitosta johtamaan urheilupuolta, Tomi Kallio ja pari muuta veijaria hankkii pelaajia, Raimo Helminen tulee ensi kaudeksi pätkäpestille päävalmentajaksi... Hirveästi on tapahtumassa, mutta suunta on hämärä. Toivottavasti TPS:n johdon silmin se näyttää kirkkaammalta. Huimilla resursseilla heikkoa suorittamista.
Sport on siellä missä odotettiinkin. Hyviä yksilöitä siellä täällä, mutta kovan luokan johtavat pelaajat puuttuvat, tarvittavaa maalivahtipeliä ei ole ollut tarjolla ja valmentajakin meni vaihtoon. Risto Dufva tuli kesken kauden ja teki sen mitä hän parhaiten osaa. Peräpää tukkoon, työmoraali kuntoon ja asemasodan kautta kohti yksittäisiä voittoja. Dufva saa jatkaa samaa työtä myös ensi kauden ja ajatukset niin pelaamisen kuin joukkueen rakentamisen suhteen kannattaa siirtää suosiolla sinne.
Tässä lupaamani runkosarjan välipala. Katsellaan ennen pudotuspelejä mihin lopulta päädyttiin. Mestaruudesta pelaavat Kärpät, Tappara, HIFK ja ehkä Lukko. Ensi kauteen voivat keskittyä Sport ja Jukurit. TPS:lle ja Pelicansille pidän pienen portin auki vielä taisteluun sijoista 9-10, mutta se vaatii voittoputkia kohta. Tilanteen tulee näyttää ennen helmikuun siirtorajaa paljon paremmalta tai muuten avataan kioskin luukut kaupankäyntiä varten.