Liigan ennakkoarvaus 2019-2020

Kausi 2019-2020 Liigassa starttaa tänään HPK:n ja Kärppien kohtaamisella Hämeenlinnassa juhlallisesti mestaruusviirin nostamisella kattoon. On siis aika vuotuisen runkosarjaveikkauksen.

Yleensä näitä veikkauksia saa katsoa keväällä naureskellen, mutta itsensä häpäisy silloin tällöin pitää mielen virkeänä. Vuosi sitten HPK ei ollut papereissani pudotuspelijoukkue, ja tänään tuota veikkausta muistellaan viimeisen kerran seremonioissa Hämeenlinnassa. Hyvin meni.

Lyhyellä kaavalla runkosarjassa käy alla olevalla tavalla. Kivitysten vuoro on maaliskuussa (viimeistään).

1. Kärpät

Hurja hyökkäysmateriaali (pelasi Puljujärvi koko kautta tai ei), laadukas puolustus ja lupaava maalivahtiosasto. Viimeksi mainittu herättää etukäteen pienen kysymysmerkin, mutta Kärppien lompakon täytteet tietäen toimistolla on valmiutta reagoida nopeasti, mikäli loukkaantumisia tai epäonnistumisia tulee. Materiaalin laatua korostaa tieto siitä, että kokemusta joukkueessa on valtaisasti, jota ammentaen nuorisokaarti ottaa askeleita eteenpäin. Mannerin johdolla valmennus on priimaluokkaa.

2. HIFK

HIFK on terveellä tavalla rakennettu joukkue. Pääpaino on peliosaamisessa. Viihdearvossa ja brändin mukaisessa sattuu ja tapahtuu-kiekossa on kenties jotain jätetty menneisyyteen, mutta Teemu Turunen, Jere Sallinen, Otto Paajanen ja Mikko Kousa unohtamatta Frans Tuohimaata ovat Liigassa kovan luokan hankintoja. Jos ja kun Jarno Pikkarainen saa porukan pelaamaan yhteen, niin jälkeä tulee väkisinkin. Erityishuomiona maalivahdit. Tuohimaa-Engren on parivaljakkona sellainen, että peliajasta täytyy taistella.

3. Ilves

Liigan kiinnostavin joukkue. Lahjakkuutta on tuotu joukkueeseen lisää (Lassi Thomson, Matias Maccelli, Antti Saarela) ja kun ydinrunko oli jo entuudestaan täynnä läpimurtonsa tehneitä tai sen kynnyksellä olevia tyyppejä, niin odotuksissa on ilvesläisittäin huippukausi. Maalilla Lukas Dostal teki vakuuttavan sisääntulon Liigaan, puolustuksessa Oskari Laaksonen on EHT-tason tekijöitä jo nyt. Hyökkäyksessä Robert Leinoa, Eemeli Suomea, Teemu Rautiaista. Organisaatio on tehnyt pari vuotta todella hienoa työtä ja nostanut Ilveksen hajuttomien joukkueiden osastosta kärjen potentiaaliseksi haastajaksi ja kohti historiansa velvoittamaa suurseura-asemaa. Todennäköisesti Tappara joutuu taistelemaan Mansen herruudesta.

4. Lukko

Pekka Virran kiekkoilun tietävät kaikki, mutta hän on onnistunut muokkaamaan tekemistä lähemmäs tämän päivän liigakiekkoa sitten KalPa-vuosien jätönjätönjättöjen. En ole otteluakaan heiltä harjoituskaudella nähnyt, joten itse pelaamista on vaikea arvioida. Nimilistasta löytyy tekijämiehiä paljon. Erityisesti hyökkäyskalusto vaikuttaa laadukkaalta ja puolustuspäästä löytyvät Ville Heinola sekä Tarmo Reunanen, jotka ovat todella mielenkiintoisia nuoria puolustajia. Molemmat Liigassa pelatessaan ovat lähellä liigatähden statusta.

5. Tappara

Toisen valmentajan alaisuudessa nostaisin vähintään HIFK:n haastajaksi runkosarjassa, mutta itselläni ei Rautakorven kiekkoilua kohtaan uskoa kauheasti ole jäljellä. Maailma on muuttunut ympärillä ja kiekkokontrolli on noussut vallitsevaksi menestysreseptiksi Liigassa. Rautakorpi tuntuu jääräpäisesti luottavan puolustamiseen ja prosentteihin, kuten mestaruusvuosinaankin. Onko hän valmennusryhmänsä kera uusiutunut tarpeeksi? Materiaalissa on taitoa ja monipuolista osaamista vaikka kuinka paljon. Erityisesti hyökkäyspäähän tulivoimaa on. Toivottavasti lieka ei ole liian tiukalla, vaan Bertrand, Ojamäki, Virta ja kumppanit pääsevät toteuttamaan itseään.

6. TPS

JYP ja TPS. Siinä kaksi suurinta mysteeriä minulle tällä kaudella. Turussa on periaatteessa riittävästi vähän kaikkea, mutta kokonaisuus jää hahmottomaksi. Nimilista on vakuuttava, mutta koko organisaation tekeminen on sellaista, etten tiedä onko joukkue valmennuksen tai ylipäätänsä kenenkään käsissä. Jos Rasmus Tirronen pelaa huippukauden maalilla, niin TPS voi olla runkosarjassa hyvinkin ylhäällä. Ilman sitä tukea haiskahtaa vahvasti välikaudelta matkalla jonnekin. En tiedä minne.

7. HPK

Vuosi sitten aliarvioin pelaajamateriaalin raskaasti, mutta hyvin valmennettu ja selkäytimeen juurtuneen pelitavan kuljettama ryhmä pyyhki pöytää kaltaisillani veikkaajilla. Mestaruus toi pienen seuran arkeen kuuluvan määrän kovia menetyksiä, mutta varsin hyvin paikkaajia on löytynyt. Lisäksi Hämeenlinnassa on pystytty viime vuosina tuomaan Jere Innalan ja Miro Ruokosen tapaisia nuoria sisään Liigaan onnistuneesti. Suurimman aukon jätti maalivahti Emil Larmi. Häntä ei ole pystytty korvaamaan. Muuten runko vaikuttaa varsin laadukkaalta.

8. Pelicans

Tomi Karhunen täyttää Jussi Olkinuoran jättämän aukon maalilla. Oliwer Kasken ja Mikko Kousan lähdöt pakkikalustosta ovat vaikeampi rasti. Ainakin hyökkäyssuuntaan parivaljakko on korvaamaton, mutta vankalla peruspelillä menetyksien kanssa oppii elämään. Hyökkäyksessä on lahjakkuutta. Erityisesti odotuksessa on Jesse Ylösen kausi, jolta odotetaan taistelua jopa koko Liigan pistepörssin kärkipaikoista. Heikommalta näyttää kuin vuosi sitten, mutta jos Ville Nieminen saa ryhmäänsä intohimon tartutettua, niin mahdollisuuksia on vaikka kuuden joukkoon. Erityisesti siinä tapauksessa, että lompakosta löytyy myös kesken kauden käyttövaraa.

9. JYP

Pekka Tirkkonen on laatuvalmentaja, jolle annetaan aikaa rakentaa. JYP on jonkinlaisessa välitilassa. Mukana on yhä mestaruusvuosien konkariosastoa ála Immonen, Hytönen ja Tuppurainen. Nuorempaa lupauksia antavaa kaartia mahtuu mukaan myös, mutta jollain tavalla en saa kokonaisuuteen otetta. Periaatteessa paljon osaamista ja etenkin kokemusta on, mutta vieläkö konkariosasto jaksaa tehdä tulosta? Jos ei, niin tästä tulee uudelleenrakennuksen kannalta välikausi.

10. KalPa

Liigan mahdollisesti paras maalivahti Eero Kilpeläinen torjuu yksittäisiä voittoja. Pelaajapakka on muuten varsin kalpalainen. Kokeneita pelaajia yhdistettynä vielä monelle nimettömiin lahjakkuuksiin. Vaikea arvioitava koko kauden mittapuulla. Jos Janne Keräsen ja Miikka Pitkäsen johdolla hyökkäystehot riittää, niin heittämällä pudotuspeleihin, mutta matka lähemmäs häntäpäätä ei ole kovin kaukana.

11. Ässät

Ari-Pekka Selin laittaa paketin kuin paketin nopeasti kuntoon. Peruspelaamisesta tuskin Porissa homma jää kiinni, mutta pelaajamateriaalista voi jäädä. Daniil Tarasov on monen analyysin mukaan huippuveskari jo nyt, ja jos nuori venäläinen tarjoaa sen illasta toiseen, niin Ässille on luvassa positiivinen kausi. Porilaisten tapauksessa se tarkoittaa säälipleijaripaikkaa. Ylemmäs ei ole asiaa. Materiaali on varsin nimetön ja erityisesti hyökkäyspää herättää kysymyksiä. Jos Tylor ja Tyson Spink eivät pysty maaliverkkoja heiluttamaan, niin ohueksi jää kiekollinen anti. Vuoden päästä tilanne voi olla rungon säilyessä jo aivan toinen.

12. SaiPa

Viime kaudella materiaali oli kova. Oli takuuvarma maalivahti, laadukas puolustus ja laaja hyökkäys. Nyt tilalla on kaksi lupaavaa maalivahtia, mutta ei yhtään varmaa tapausta. Puolustuksessa mietityttää kiekollisen osaamisen määrä. Kitchton ja Maalahti jättivät aukot. Hyökkäyksessä erittäin paljon lepää Zaborskyn ja Ramstedtin harteilla. Slovakkilaituri tullee tekemään kovat tehopisteet, sillä peliaikaa erityisesti ylivoimalla on tarjolla mielin määrin. Ramstedtin tulisi myös onnistua, mikäli Lappeenrannassa haaveillaan pudotuspeleistä. Välivuoden takia pelinopeus tasakentällisin epäilyttää. Haalariosastoa on riittävästi, riittääkö joukkueessa kärkiosaaminen? Pelaajabudjetista on ilmeisesti osa käyttämättä, joten reagointeihin on mahdollisuus. Kaikkea edellä mainittua tärkeämpää on silti joukkueen pelaamisen laatu. Viime kausi jätti Lehterän paketista epäselvän kuvan. Liigassa menestytään kiekossa pysymällä ja juuri siinä SaiPa ei ollut hyvä.

13. KooKoo

Jotain samaa kuin Jukureissa. Muukalaislegioona jalkeilla, mutta urheilullisesti ja toiminnaltaan pari askelta Mikkeliä edellä. Strömvall takoi viime kaudella maaleja. Löytyykö paikkaajia sille maalimäärälle? Jos löytyy, niin potentiaalia ylemmäskin, mutta pudotuspelipaikka vaatii venymistä. Haukeland maalilla on kaikkea muuta kuin varma tapaus. KooKoo tarvitsee markkinoilta voittavan maalivahdin, jos norjalainen ei saamaansa näyttöpaikkaa käytä.

14. Sport

Aika samanlainen kuva kuin muiden Mestiksestä tällä vuosikymmenellä nostettujen kanssa. Joukkue on kasattua vähän sieltä täältä, mutta laatua silti on yllättävänkin paljon. Antti Kalapudas, Roope Talaja, Antti Erkinjuntti ja Turo Asplund menevät Liigassa kuin väärä raha. Puolustus vaikuttaa ohuelta ja maalivahtiosastolta täytyy löytyä illasta toiseen voittoja torjuva kaveri. Sport yllätti minut viime kaudella. Tämä ryhmä ei ainakaan paremmalta vaikuta.

15. Jukurit

Nousun tuomia kasvukipuja yhä. Talousalue on haasteellinen ja työ vie vuosia. Joukkueeseen on tuotu useita kiinnostavia nuoria lahjakkuuksia, joiden varaan lähivuosia voi muutamien täsmähankintojen avustuksella rakentaa. Vielä ei ole se vuosi edessä. Menestyminen vaatisi maalivahdeilta huikeita suorituksia illasta toiseen. Jukka Holtarin palkkaus taustalle voi maksaa lähivuosina itsensä moninkertaisesti takaisin. Jukurit on tulossa maltillisesti porras kerrallaan, mutta projekti ottaa aikaa.